LauriLappalainen Keskiolut pois kioskeista

Ruotsin kieli on osa yleissivistystä, koska virkamiesruotsi

Kysymys ruotsin kielen pakollisuudesta on Perussuomalaisten kestoaihe. Profiloin itse itseni lähinnä vasemmistoliberaaliksi. En ole kuitenkaan ottamassa puoluepoliittisesti kantaa, vaan lähinnä kommentoimassa keskustelua. Avoin julkinen keskustelu on yksi toimivan demokratian ominaispiirteistä. Mm. liberalismin kaltaiset filosofiset teoriathan poikkeavat uskonnollisista ja perinnesidonnaisista sääntöjärjestelmistä juuri vaatiessaan moraalisilta uskomuksilta ja säännöiltä julkista perustelua ja oikeutusta.

 
Tarkoituksenani on nyt kyseenalaistaa julkisessa keskustelussa usein esitetty väite: "Ruotsin kieli on osa yleissivistystä". Tämä on hyvä aloittaa analysoimalla yleissivistyksen käsitettä.

 

Mitä on yleissivistys?

 

Yleissivistyksellä tarkoitetaan pohjasivistystä, joka muodostuu kasvatuksen antamista ja koulussa opituista tiedoista, taidoista ja hyvistä tavoista. Kasvatuksen päämääräänä on aktiivinen kansalaisuus. Yleissivistyksellä tarkoitetaan siksi sitä tieto- ja taitomäärää, joka kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei kuitenkaan tarkoiteta mitään tiettyä oppimäärää vaan ideaalia, jota kohti olisi pyrittävä.

Yleensä sanaa yleissivistys käytetään adjektiivin yleissivistävä yhteydessä vastakohtana ammattiin valmistavalle. Lakitekstissä yleissivistävällä taas viitataan peruskoulun ja lukion kasvatustehtäviin. Tällöin halutaan tuoda esille, että koulutus ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin vaan yleisesti jatko-opintoihin.

 

Kehäpäätelmä

 

Edellisessä yleissivistyksen määritelmässä on merkittävää huomata käsitteen itse itseään touteuttava luonne.

Yleissivistys on

 
(a) pohjasisivistystä,


joka saadaan koulusta ja kodista. Ennen kaikkea yleissivistys on kuitenkin

 

(b) tietoja ja taitoja joita yhteiskunnassa toimiminen edellyttää.

 

Korkeakoulutuksen hankkinut ihminen on eräänlainen yhteiskunnallisen toimijan prototyyppi tai stereotypia. Yhteiskunnallisen toimijuuden käsite ei tietenkään tyhjenny korkeakoulutukseen, yliopistot nähdään kuitenkin eräänlaisina sivistyksen tyyssijoina. Tämä näkemys yhdistettynä ajatukseen oikeudenmukaisuudesta, mahdollisuuksien tasa-arvosta, vahvistaa korkeakoulutuksen stereotyyppistä luonnetta. Vanhempien ja valtion kannattaa toimia niin, että lapsen mahdollista yliopistotaivalta ei hankaloiteta jo varhaisessa vaiheessa. Ne vaatimukset, jotka itse kunkin on täytettävä saadakseen tutkinnon ja päästäkseen esim. virkamieheksi, määrittävät siksi karkeasti ottaen sen mitä yhteiskunnallinen toimiminen ja vaikuttaminen ihmisiltä edellyttää. Yleissivistyksen käsitteeseen liittyy täten eräänlainen automaatio, kehäpäätelmä:

 

                    Valtionhallinto määrittää osaltaan korkeakouluopetusta ohjaavia asetuksia. 


                    Korkeakouluopetusta sääntelvät vaatimukset ohjaavat lukion opetusta.

 

                    Peruskouluopinnot tähtäävät mm. lukioon.


                    Yleissivistävällä viitataan peruskoulun ja lukion kasvatustehtäviin.

                    ----

                    Siis: Valtionhallinto määrittää osittain sen mikä on yleissivistävää.

 
Valtionhallinto toimii täten eräänlaisena yleissivistysautomaattina. Säätäessään yliopistolakeja se tulee samalla määritelleeksi osaltaan mitä yleissivistykseen kuuluu. Se, minkä peruskoulussa katsotaan lukeutuvaksi osaksi yleissivistyksen määritelmää, riippuu mm. yliopistolaeista.

 
Korkeakoulutusta sääntelee laki, jonka mukaan Suomen suomenkielinen kansalainen ei voi saada korkeakoulututkintoa osoittamatta ruotsin kielen taitoa. Ruotsin kieli on näin ollen osa (peruskoulutuksen) yleissivistyksen määritelmää, koska (valtiotasolla) on määritelty että se on yleissivistystä. Peruskoululla ja lukiolla on reaktiivinen rooli, määrittelijöitä on siis käytännössä vain yksi, valtionhallinto. Eli yksinkertaisimmillaan, ilman selittäviä sulkeita, päätelmä kuuluu seuraavasti:

 
Ruotsin kieli on osa yleissivistyksen määritelmää, koska on määritelty että se on yleissivistystä. Ilmeinen kehäpäätelmä.


Tämän takia on ongelmallista perustella ruotsin kielen pakollisuutta yksinomaan väitteellä kielen yleissivistävästä luonteesta. Julkisessa keskustelussahan kuulee usein väitettävän (viimeksi täällä), että ruotsin kielen tulee olla pakollista, koska se on yleissivistävä oppiaine. 

Yleissivistyksen näkökulmasta argumentti on sisällöltään tyhjä. Se ei totea muuta kuin että ruotsin kielen tulee olla pakollista, koska virkamiesruotsi. Mielekäs ruotsin kielen pakollisuutta yleissivistyksellä puolustava argumentti vetoaa kuitenkin perusteluissaan niihin ruotsin kielen ominaisuuksiin, jotka tekevät siitä yleissivistävän oppiaineen. Virkamiesruotsi ei ole kielen ominaisuus, se on byrokraattinen säädös.
 

Ruotsin kielen asema Suomessa

 

Virkamiesruotsia voi luonnollisesti perustella muillakin tavoin kuin vetoamalla kielen ominaisuuksiin. Tällainen perustelu voi kuulua esim. seuraavasti: Virkamiesruotsi on välttämätön ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi. Tämä on sinänsä järkevä tapa perustella ruotsin kielen pakollisuutta, mutta sillä ei ole enää mitään tekemistä yleissivistyksen kanssa, joka on tämän kirjoituksen aihe.

 

Eikä pidä unohtaa, että virkamiesruotsille on olemassa historialliset perusteet. Yhteiskunnallisten- ja yleisemmin kaikkien moraalikysymysten luonteeseen kuitenkin kuluu, että siitä miten asiat ovat ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla. Latina on ollut Suomessa hallinnon ja uskonnon kieli. Turun akatemiassa ja sen seuraajassa Helsingin yliopistossa latina oli virallinen kieli sen perustamisesta vuonna 1640 vuoteen 1852 saakka. Vain historiaan vetoamalla voisi siis perustella myös virkamieslatinaa. Se on Suomessakin aikoinaan kuulunut yleissivistyksen ideaaliin.

 

Ruotsin kielen ja yleissivistyksen välistä kytköstä tarkastellakseen katse on historian sijaan suunnattava ympäröivään todellisuuteen. Suomi on kansainvälistynyt voimakkaasti 2000-luvun aikana. Työvoima liikkuu globaalisti ja monet start-up-yritykset suuntaavat suoraan maailmanmarkkinoille ilman että pyrkivät perinteiseen tapaan saamaan ensin vahvan jalansijan kotimaassa. Tästä näkökulmasta katsottuna myös Pohjoismaat muodostavat suppean työmarkkina-alueen. Pelkästään talousyhteistyötä mittarina pidettäessä huomataan toisaalta, että Saksa on Ruotsia suurempi vientimaa. Tämä perustelisi enemminkin saksan, kuin ruotsin kielen pakollisuutta.  Sotilaallisia yhteistyökuvioita pohdittaessa katse taas suuntautuu ensisijassa EU:n ja Naton suuntaan. Yhteistyö Ruotsin kanssa on sekin luonnollisesti merkittävässä roolissa, mutta Suomen ja Ruotsin armeijoiden yhteinen kieli on englanti.

 

Lopuksi

 

Oppivelvollisuuden myötä yleissivistystäkin voi pitää eräänlaisena jokaisen kansalaisen velvollisuutena. Velvollisuudet tavanomaisesti määritellään ylhäältä alaspäin. Valtio harjoittaa pakkovaltaa kansalaistensa yli mm. veronkannon, yleisen asevelvollisuuden ja esim. ruotsin kielen osalta. Liberaaleissa demokratioissa tämä ei kuitenkaan ole mikään erityinen ongelma. Niiden perustavana päämääräänä on auttaa jokaista ihmistä kehittymään henkiseen rikkauteensa. Tätä päämäärää tukemaan on perustettu oikeuksien ja velvollisuuksien järjestelmä, valtio. Liberalismille ominaista on että velvollisuudet, yhden instanssin valta toisen yli, on aina pystyttävä perustelemaan hyvin. Ruotsin kielen yleissivistävä luonne ei ole tällainen perustelu.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Lauri erinomaisesta kirjoituksesta, joka käsittelee ruotsia ja sen pakollisuuden oikeutusta varsin viisaasti. Tämän kannattaisi kaikkien lukea ajatuksella niidenkin, jotka muuten ovat tästä aiheesta saaneet jo tarpeeksi, kun se ei edisty muuten kuin eipäs-juupas-tasolla.

Pienenä sivuhuomautuksena vielä kysyisin, että oliko meidän maassamme ennen peruskoulua vallassa täydellinen sivistymättömyys ja ruotsinkielisten perusoikeuksien lainrikkomiset vallassa, kun tätä pakkoruotsia ei ollut muualla, kuin vain oppikouluissa pakollinen aine? Mikä on nyt aiheuttanut tämän muutoksen? Toivon päättäjiltä asialliseen kysymykseen asiallista vastausta.!

----

Lauri: "Korkeakoulutusta sääntelee laki, jonka mukaan Suomen suomenkielinen kansalainen ei voi saada korkeakoulututkintoa osoittamatta ruotsin kielen taitoa.

Oppivelvollisuuden myötä yleissivistystäkin voi pitää eräänlaisena jokaisen kansalaisen velvollisuutena. Velvollisuudet tavanomaisesti määritellään ylhäältä alaspäin. Valtio harjoittaa pakkovaltaa kansalaistensa yli mm. veronkannon, yleisen asevelvollisuuden ja esim. ruotsin kielen osalta. Liberaaleissa demokratioissa tämä ei kuitenkaan ole mikään erityinen ongelma. Niiden perustavana päämääränä on auttaa jokaista ihmistä kehittymään henkiseen rikkauteensa. Tätä päämäärää tukemaan on perustettu oikeuksien ja velvollisuuksien järjestelmä, valtio. Liberalismille ominaista on että velvollisuudet, yhden instanssin valta toisen yli, on aina pystyttävä perustelemaan hyvin. Ruotsin kielen yleissivistävä luonne ei ole tällainen perustelu.""

---

Miten sinä Lauri ajattelet ja kirjoitatkaan niin viisaasti! Kyllä tämän pitäisi kaikkien koko Suomen parasta ajattelevien, niin median kuin myös päättäjien lukevan ajatuksella ja myöskin itsekin tarkkaan pohtien, mistä tässä on oikein kyse?

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

Aivan hyvä kirjoitus. Mielestäni pakkoruotsi on kuitenkin ennen kaikkea ihmisoikeus kysymys.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kenen ihmisoikeuksien? Enemmistön vai vähemmistön?

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

#3
Kenen ihmisoikeuksien? Enemmistön vai vähemmistön?
.............

Ihmisoikeudet kuuluvat yksilölle, ei millekään ryhmälle.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #4

Yksilön ihmisoikeuksiin siis kuuluu, että hänet pakotetaan opiskelemaan hänelle mahdollisesti täysin hyödytöntä kieltä.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen Vastaus kommenttiin #5

#5
Juuri toisinpäin. Häntä ei saa pakottaa siihen.

Ymmärsit kommenttini nurin kurin. Vastustan pakkoruotsia mutta ihmisoikeudet ovat siihen kaikista tärkein syy eikä yleissivistys näkökulma.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #6

Ok, käsitin sinut väärin. Ihmettelinkin miten sitä voi puolustaa ihmisoikeuksilla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Odotan edelleen innokkaasti, että joku päättäjä tulisi kertomaan omia ajatuksiaan tähän Laurin blogiin. Minusta on ihme, että ylipäätään päättäjät voivat kokonaan sivuuttaa näinkin ison joukon ihmisiä, joilla on vielä varsin vakuuttavat ajatukset monikielisyyden tarpeesta.

Nyt tuo useammalle suomalaiselle täysin tarpeeton pakkokieli, joka vie täysin aina yhden vieraan kielen paikan, jota kieltä vielä hyvin harva suomalainen edes kuulee koskaan omassa ympäristössään.

Maailmassa on jopa kymmeniä tärkeämpiä kieliä kuin ruotsi, joita osa kansasta varmasti haluaisi opiskella, mutta "virkamiesruotsi" on aina pahana jarruna ja jatko-opiskelujen esteenä.

Sitä kyllä voidaan jopa pitää ihmisoikeuksien loukkauksena, kun valtiovalta kävelee kansan enemmistön tahdon ohitse. Selittäkää edes miksi niin teette!?

Käyttäjän JaakkoMuranen kuva
Jaakko Muranen

Jos ruotsin kielen opiskeleminen on ihmisoikeuskysymys, niin Jyrkillä lienee vankat perustelut sille, ettei kaiken muunkin "pakollisen" oppiminen ole kammottava loukkaus lapsen ihmisoikeuksia kohtaan???

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Asiahan (vastaaminen) ei minulle kuulu, mutta on hyödyllistä ja vanhingollista pakkoa. Yleisesti hyväksytään esim. turvavyön pakollisuus, mutta pakkoruotsi on vähintäänkin vahingollista. Yhteiskunnan sabotointia.
Tietenkään turvavyö ei ole pakollinen oppiaine.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jaakko Muranen, kyllä se on niin, että suurin osa kouluissa opiskeltavista aineista ovat myöskin yleissivistykseen kuuluvia aineita, joita opiskellaan kaikkialla maailmassa.
Ja niin tietysti pitääkin olla, mitä tulisikaan yhtään mistään elämästä ja kehityksestä, jos perustaitoja ei osattaisi?
Aina välillä joku muukin tämän sortin sosialisti täälläkin tuota kysymystä esittää, mutta jos ei sitä itse tajua, niin turha on taas kerran mainita, ettei ruotsi ole maailmalla mikään laajasti osattu kieli:).
Vaikka hienoa se olisikin, jos se sitä olisi! Mekin oltaisiin Suomessa kerrankin eturintamassa.

Käyttäjän virtanenanttim kuva
Antti Virtanen

Voisi olla hyvä myös tutkia paljonko viranhaltijat käyttävät ruotsia. Sisämaassa taitaisi olla aika harvassa edes kerran vuodessa käyttävät...

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Entäs itärajalla ? Pakkoruotsillako itärajalla asiat hoidetaan ?
Pakkoruotsillako tavarat ja palvelut myydään ?

Käyttäjän JaakkoMuranen kuva
Jaakko Muranen

Jos kieltä puhuvien määrällä mitataan ja motivoidaan oppimista ja opettamista Suomessa, pakko todeta, että suomea puhuu merkittävästi vähemmän ihmisiä kuin ruotsia. Samalla perusteella pitäisi kaiketi lapsille opettaa pakkokiinaa tai pakkoportugalia???? Tällä narisemisellani peräänkuulutan perusteltuja argementteja, satavuotiaan Suomen ja sen kielten kehityksen tuntemista ynnä muuta vähemmän myyvää.

Käyttäjän LauriLappalainen kuva
Lauri Lappalainen

Jaakko, peräänkuulutamme molemmat perusteltuja argumentteja. Kysymyksessä ruotsin kielen pakolisuudesta vastakkain on kaksi näkemystä: vapaa kielivalinta ja pakollisuuden puolustus. Jos näiden näkemysten taustafilosofioita yrittää avata niin vastakkainasettelu on eräänlainen liberalismi vs. kulttuurikonservatismi -mittelö. Liberalismin perustavaa ideaa avasin hieman tuossa kirjoituksen lopussa. Liberalismin mukaan ihmisiä tulisi auttaa kehittymään täyteen henkiseen rikkauteensa. Esim. Wilhelm Humboldtille henkinen rikkaus tarkoitti kykyä pohtia, luoda ja olla itsenäinen ihminen.

Mun kirjoituksen lähtökohta on pakollisuutta puolustavien argumentti. Tästä näkökulmasta kysymys saksan kielen pakollisuudesta on perusteltu. Ajatus on siis kysyä, että jos jonkun on pakko olla pakollista, niin miksi ei saksan? Tämä ei siis ole vapaan kielivalinnan puolustajien varsinainen, omia itsenäisiä perusteluja vaativa argumentti vapaan kielivalinnan puolesta.

Elämme liberaalissa demokratiassa ja kysymyksessä ruotsin kielen pakollisuudesta todistustaakka on pääosin pakollisuuden puolustajilla. Et argumentoi suoraan pakollisuuden puolesta. Mutta tehdään kommenttisi perusteella oletus: Ruotsin kielen tulee olla pakollista, koska se edistää satavuotiaan Suomen ja sen kielten kehityksen tuntemista. Tämä on aika lähellä Alexander Stubbin aikoinaan esittämää argumenttia: Ruotsin kielen tulee olla pakollista, koska se edistää kulttuurista itsetuntemustamme. Analysoin argumenttia tarkemmin yhdessä aiemmassa blogissani. Päädyn väittämään, että argumentti on eräänlainen konservatismin puolustuspuhe.

Liberalismi on valmis luopumaan perinteisistä instituutioista. Itse en koe, että tasa-arvoisen avioliittolain aikaan syntyneiden lasten tietämys perinteisestä avioliitosta välttämättä on heikko. Esim. historianopettaja tai vanhemmat voivat kertoa heille siitä. Takaisin tekemääni oletukseen: Perustelisitko hieman miksi ruotsin kielen taito olisi välttämätön satavuotiaan Suomen ja sen kielten kehityksen tuntemista ajatellen?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Vaikka näytät pohtineen kysymystä varsin perusteellisesti olet päätynyt outoon lopputulemaan näkemyksistä kieliopiskelujen pakollisuuden/vapaaehtoisuuden osalta. Harvoin jos koskaan olen törmännyt muihin, jotka olisivat vapaan valinnan puolustajia. Pakollisen ruotsin kielen vastustajat tuppaavat useimmin olemaan joko toisenlaisen pakollisuuden, tai osittaisen valinnaisuuden kannattajia.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Valtionhallintohan ei määritä mikä on yleissivistävää. Mikä oikeus sillä olisi tehdä tuollaista määrittelyä? Valtionhallinto vain määrittelee mitä asioita opetusohjelmaan sisällytetään [yleissivistävyyden nimissä], mikä on eri asia.

Käyttäjän LauriLappalainen kuva
Lauri Lappalainen

Max, pyrin tosiaan enemmän pohtimaan kysymystä liberalismin kaltaisten filosofisten teorioiden kautta. Kirjoitat: "Harvoin jos koskaan olen törmännyt muihin, jotka olisivat vapaan valinnan puolustajia." Liberalismin näkökulmasta ruotsin kielen status voisi olla sama kuin esim. saksan. Puhuessani vapaasta kielivalinnasta viittaan siis todellakin tietynlaiseen ideamaailmaan. Tarkastelen kysymystä kontekstista irroitettuna, en ota edellisessä kommentissani huomioon vallitsevaa virkamiesruotsi-käytäntöä.

Kirjoitat lisäksi: "Valtionhallintohan ei määritä mikä on yleissivistävää. Mikä oikeus sillä olisi tehdä tuollaista määrittelyä? Valtionhallinto vain määrittelee mitä asioita opetusohjelmaan sisällytetään [yleissivistävyyden nimissä], mikä on eri asia."

Mielestäni perustelin miksi valtionhallinto joiltakin osin määrittää mikä on yleissivistävää. Ajatellaan, että:

(1.) Korkeakoulutusta sääntelee laki, jonka mukaan Suomen kansalainen ei voi saada korkeakoulututkintoa osoittamatta tietoa/taitoa x.

Jos olisit laatimassa lukion opetussuunnitelmaa, niin mitä tekisit? Mitä luultavimmin haluaisit, että (2.) opiskelijat saavat pohjateidot/taidot aiheesta x. Ja koska (3.) peruskouluopetus tähtää mm. lukioon, niin peruskoulussa kannattaisi niinikään tarjota x:n alkeet.

(4.)Peruskoulun ja lukion kasvatustehtävä (mm. tieto/taito x) = yleissivistys.
(5.) Siis, x on osa yleissivistystä.

(Jp.)Siis, valtionhallinto (sen säätämä laki korkeakuoutuksesta) määrittää osaltaan mitä on yleissivistys.

Premisseistä 1-4 ja välijohtopäätöksestä 5 seuraa itse johtopäätös. Et hyväksy johtopäätöstä, mikä premisseissä tai välijohtopäätöksessä on vikana?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Itse toki pidän kansalliskieliämme yleissivistyksenä, mutta en näe miksi lain vaatimus vaikkapa virkamiesruotsista olisi mikään yleissivistyksen mittari. Laki edellyttää kaikennäköistä erilaisissa tehtävissä, mutta ei se silti ole automaattisesti yleissivistystä. Vertaa vaikkapa ajokorttiin. Vaikka ajo-opetuksesta tehtäisiin lukion pakollinen aine, autolla ajaminen ei muuttuisi yleissivistykseksi.

Argumenttisi lähtee korkeakoulutuksen vaatimuksesta, mikä tavallaan lienee yleissivistyksen vastakohta. Miten korkeakoulututkinnon vaatimus voisi koskaan olla yleissivistyksen määritelmän peruskivi?

Pääpointtini liittyi kuitenkin väärinkäyttämääsi termiin vapaa kielivalinta. Kuinka se voisi tarkoittaa pakollisia kieliopintoja? Kuitenkin kielikeskusteluissa kohtaamani ihmiset ovat järjestään kannattaneet pakollisia (jotkut toki ainakin osittain valinnaisia)kieliopintoja, eivät suinkaan vapaata valintaa.

Käyttäjän LauriLappalainen kuva
Lauri Lappalainen

Max, hyvä pääpointti. Maailmassa on paljon maita, joissa on useampi kuin yksi virallinen kieli ilman että ne ovat valtakunnallisesti pakollisia: esimerkiksi Sveitsi, Belgia ja Espanja. Näitä maita ei kuitenkaan voi luonnehtia termillä vapaa kielivalinta. Suomenkielisten kielivalikoiman pohjana on kielipari englanti + ruotsi, koska käytännössä kaikki haluavat opiskella englantia (A1-kielenä 90 %, A2-kielenä 8 %) ja koska ruotsi on kaikille pakollinen (A1-kielenä 1 %, A2-kielenä 7 %, B1-kielenä 92 %). Tästä lähtökohdasta kieltenopetuksen monipuolistamiseen ei ole kovinkaan monta keinoa. Kielivalintoja siis rajoitetaan. Ja rajoituksen vastakohta on vapaus. Haen termiä joka kuvailisi tätä tilannetta.

Takaisin yleissivistykseen, kommenttisi alkupuoliskoon. Kirjoitat, että pidät kansalliskieliämme yleissivistyksenä. Miten määrittelet yleissivistyksen? Esim. Jaakko Hintikka määrittelee sen seuraavasti: Yleissivistyksessä ei ole kyse siitä, mitä pitäisi lukea tai opiskella, vaan tiedoista ja taidoista, joita ihminen nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Tähän määritelmään sovellettuna: kansalliskieli on jotain mitä ihminen nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Onko väite mielestäsi perusteltu? Kansalliskieli on status, ei kieleen varsinaisesti liittyvä ominaisuus. Kuten kirjoituksessani totesin, hyvä kielen yleissivistävään luonteeseen vetoava argumentti viittaa perusteluissaan niihin kielen ominaisuuksiin, jota tekevät siitä yleissivistävän.

Kysyt miten korkeakoulututkinnon vaatimus voisi koskaan olla yleissivistyksen määritelmän peruskivi? En ole sanonut, että se on peruskivi, vaan että se osaltaan määrittää sitä.

Kirjoitat lisäksi että argumenttini lähtee korkeakoulutuksen vaatimuksesta, mikä tavallaan lienee yleissivistyksen vastakohta. Tämä toteamuksesi vaatii selvennystä. Mielestäni yliopistoja pidetään eräänlaisina sivistyksen tyyssijoina. Yleissivistys ja sivistys eivät ole vastakohtia. Mitä takoitat sillä että korkeakoulututkinto on yleissivistyksen vastakohta?

Argumenttini tosiaan kiinniittää huomion korkeakoulutukseen. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ruotsin kieli ja korkeakoututkintojen vaatimukset kytketään valtionhallinnon toimesta yhteen. Korkeakoulutusta sääntelee laki, jonka mukaan Suomen suomenkielinen kansalainen ei voi saada korkeakoulututkintoa osoittamatta ruotsin kielen taitoa.

Tämä taas johtaa pohtimaan mikä on korkeakoulutetun ihmisen asema yhteiskunnassamme? Luonnehdin häntä eräänlaiseksi yhteiskunnallisen toimijan prototyypiksi tai stereotypiaksi. Mikäli tämä luonnehdinta ja esittämäni yleissivistyksen määritelmä hyväksytään, niin mielestäni siitä seuraa esittämäni johtopäätös. Kuten sanoin, tätä mekanismia vahvistaa ajatus mahdollisuuksien tasa-arvosta. Oikeudenmukainen yhteiskunta kannattaa rakentaa siten, että kaikilla on mahdollisuus tavoitella parempaa (yhteiskunnallisen toimijan ja vaikuttajan) asemaa yhteiskunnassa. Se mitä yhteiskunnallisen toimijan sterotypialta vaaditaan, vaikuttaa peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin.

Ajakortti-analogia ei mielestäni toimi, koska autolla ajaminen on jo määritelmällisesti yleissivistyksen vastakohta. Yleensä sanaa yleissivistys käytetään adjektiivin yleissivistävä yhteydessä vastakohtana ammattiin valmistavalle. Toiseksi, oma päättelyni lähti siitä että tieto/taito x on korkeakoulutason vaatimus, ei pelkästään lukiotason. Mielekkäämpää olisi pohtia miten esim. espanjan kielitaitovaatimus vaikuttaisi? Lisäisikö se kurssitarjontaa lukiossa ja toisaalta alkeiden opettelua peruskoulussa? Jos vastaus on myöntävä, niin se taas vahvistaa väitettäni.

Toimituksen poiminnat