*

LauriLappalainen Keskiolut pois kioskeista

Tasa-arvo vs. velvollisuuksien logiikka

  • Tasa-arvo vs. velvollisuuksien logiikka

Kysymys naisten asevelvollisuudesta saattaa olla ajankohtainen v. 2019 eduskuntavaalien yhteydessä. Rosa Meriläinen otti aiheen esille HS:n kolumnissaan (Miesten asevelvollisuus ei ole yleinen vaan syrjivä - se kasvattaa miehiä hyväksymään epätasa-arvon osana luonnollista järjestystä). Kuvitellaan, että oheinen kuvan kysymys esitettäisiin vaalikoneessa. Voiko Meriläisen kirjoituksen perusteella päätellä hänen mahdollista kantaansa kysymykseen? Ei. 

Meriläisen kolumni on toteava. Johtopäätöksenään hän esittää, että: "Joka tapauksessa miesten asevelvollisuus on väärin." Kolumni ei ota kantaa siihen mitä tälle vääryydelle tulisi tehdä tai tulisiko sille ylipäätään tehdä mitään. Yleisenä huomiona voitaneen todeta, että Meriläinen jakaa puolustusvoimien kanssa saman päämäärän, tasa-arvon puolustamisen. Kysymys koskeekin sitä millä keinoin tähän tulisi pyrkiä.  

Kolumnissa mainittu yhteiskunnallinen "vääryys" on yhtä kuin epäoikeudenmukaisuus. Laki ei kohtele sukupuolia samalla tavoin. Velvollisuus osallistua maanpuolustamiseen on Suomen kansalaisuuteen liittyvä velvoite. Ja miesten asevelvollisuus taas on tämän velvollisuuden yksityiskohtaisempi osa.

Velvollisuuksien oikeudenmukaisesta jaosta on toisinaan hyvä neuvotella. Periaatteellisella tasolla oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyy kuitenkin se ero, että velvollisuuksia voi jakaa, oikeuksia ei. Äänioikeus joko on tai ei ole, siksi epätasa-arvo äänioikeuden suhteen on väärin. Yhteiskunnalliset velvoitteet liittyvät eri tavalla välttämättömyyteen. Yhteiskunnan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Turvatakseen olemassaolonsa sen on välttämättä huolehdittava tietyistä perustoiminnoista. Näihin liittyvät suorittamattomat velvollisuudet siirtyvät siksi muille toimijoille. Meriläisen ilmaisu "Joka tapauksessa ... väärin." on tässä mielessä epäsensitiivinen. 


Suomessa järkevin tapa hoitaa maanpuolustus on asevelvollisuusarmeija, koska edelleenkin yksi tärkeimmistä sotilaallisen uhan skenaarioista on laajamittainen strateginen maa-alueiden haltuunotoon pyrkivä vieraan vallan hyökkäys. Tätä varten tarvitaan riittävän suuri armeija, jotta kyetään estämään vihollisen vapaa liikkuvuus missä tahansa. Jos miehet tässä tilanteessa tulevat epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi, täytyy sen johtua siitä että naiset eivät nykyisessä tilanteessa huolehdi yhteiskunnallisista velvoitteistaan.

Naiset eivät huolehdi yhteiskunnallisista velvoitteistaan.

Olisiko Meriläinen valmis allekirjoittamaan edellisen väittämän? Itse en sitä allekirjoita. Mutta mielestäni se on kolumnin johtopäätöksen looginen seuraus. Yhteiskunta on oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvä järjestys. Maanpuolustus on sekä naisia että miehiä koskeva velvollisuus. Jos miesten asevelvollisuus on väärin ja asevelvollisuusarmeija paras tapa hoitaa maanpuolustus, niin asevelvollisuuden tulisi koskea myös naisia. Asevelvollisuus ei koske naisia. Siis, naiset eivät huolehdi yhteiskunnallisista velvoitteistaan. 

Väitän, että naiset kyllä huolehtivat yhteiskunnallisista velvoitteistaan. Maanpuolustuksen osalta se tapahtuu mm. niin, että ne naiset, jotka haluavat asepalvelukseen voivat siihen hakeutua. Lisäksi asiaa on hyvä tarkastella  konaismaanpuolustus-käsitteen kautta: Kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan sekä sotilaallisia että siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen itsenäisyys. Siihen kuuluu siis mm. sosiaali- ja terveydenhuolto. Lisäksi kokonaismaanpuolustusta tukee laaja vapaaehtoinen järjestötyö.

Nykykäytäntö ei ole väärin, vaan toimiva. Meriläinen avaa "vääryyden" tematiikkaa kirjoittamalla, että: "vain miehiä koskeva velvollisuus syrjii miehiä." Syrjintä tulisi tässä yhteydessä mielestäni käsittää ainoastaan synonyyminä epätasa-arvolle. Itse syrjinnän määritelmä ei sovellu käsiteltävään aiheeseen: Syrjinnällä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän torjumista muiden ihmisten muodostamasta ryhmästä alistamistarkoituksessa. Tähän pisteeseen en koe, että naisten ja miesten välisissä suhteissa ollaan menty. Syrjintä märitellään valtasuhteiden kautta. Se, joka on vallassa, voi suhtautua huonosti alistettuun ryhmään ja se on syrjintää. Onko mies alistetussa asemassa? Asevelvollisuudestahan on mahdollisuus myös kieltäytyä.    

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että on eri asia antaa koko työpanoksensa kuin henkensä/terveytensä. Vain miehet velvoitetaan jälkimmäiseen. Poliittinen tasa-arvon vaatimus eli vaatimus kansalaisten yhtäläisestä asemasta lain edessä ei toteudu. Yhdenvertaisuuden periaatteesta voidaan kuitenkin poiketa moraalisin tai rationaalisin perustein. Meriläinen kirjoittaa: "Toisille se (epätasa-arvo) on merkki siitä, että miehet ovat parempia, toisille merkki siitä, että naiset ovat arvokkaampia, suojeltavia." Poikkeamaa voi perustella laajentamalla näkökulmaa, siirtymällä sukupuolikysymyksen sijaan tarkastelemaan sekä naisten että miesten muodostamaa yhteisöä. Yhteisö on arvokas. 

Maanpuolustuksessahan on kyse nimenomaan yhteisön eloonjäämisestä. Hengissä säilymisen fyysiset edellytykset tulee Maslow’n tarvehierarkiassa tyydyttää ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydystä "korkeammille" tarpeille. Sama lainalaisuus pätee yhteisöihin. Maanpuolustuskysymykseen suhtaudutaan siksi äärimmäisen pragmaattisesti. Mikä on paras tapa hoitaa se? Kehittäisikö yleinen ja yhtäläinen asevelvollisuus sitä? Kysymys maanpuolustuksen järkevästä kehittämisestä on ensisijainen suhteessa kysymykseen miesten ja naisten tasa-arvosta asevelvollisuuden suhteen. Siis: Mikäli yleinen ja yhtäläinen asevelvollisuus ei paranna puolustusvoimien toimintakykyä, niin miesten asevelvollisuus on oikein.

-----

Aiheeseen liittyvä linkki: http://varusmieslehti.fi/norjassa-asevelvollisuus-katso-sukupuolta/ 

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat